Kortteli toisensa perään kuljen ympäri kaupunkeja. Talot ovat kiveä, laastia ja tiiltä sekä terästä jota tutkin ja tarkastelen. Häkellyttävää ammattitaitoa. Arkkitehtuuri ja rakennettu ympäristö on kansakunnan kuva. Mietin, mitä kertovat ajastamme suuret, tyhjät, läpinäkyvät fasadit ja lasitornit?

Korjaan, entisöin ja uudistan vanhoja taontatöitä ympäri kaupunkia. Töitä, jotka ovat kestäneet yli sata vuotta aikaa. Miksi ennen oli halua, mahdollisuuksia ja rahaa rakentaa moisia, kun kaikki oli pienempää ja vaatimattomampaa ainakin nykysilmin katsottuna. Ehkä aika kului hitaammin tai sitä oli enemmän. Nyt ei ole aikaa edes katsoa ympäristöään, miksi siis uhrata siihen varoja. Totta kai jokainen sukupolvi haluaa muokata elinpiirinsä kaltaisekseen, tämä on vain kadottanut kyvyn säilyttää ja kertoa siitä jälkipolvilleen. Joudun kysymään miksi ei voitaisi tehdä vanhan tilalle yhtä hyvää ja kestävää kuin alkuperäinen on ollut ja siten kunnioittaa sen työn tekijöitä ja auttaa perinteen siirtämisessä.